”Sonett 73” on koskettava sonetti jokaiselle, joka on aistinut ajan kuluvan liian nopeasti ja tarve roikkua nuoruudesta ja kokemuksista. Se käyttää talvea, yötä ja kuolevaa tulta metaforina kuoleman väistämättömälle lähestymiselle. Tämä sonetti sopii erinomaisesti käytettäväksi kirjallisissa elementeissä, TP-CASTT-analyysissä ja opiskelijalle oman kokemuksensa yhdistämiseen liian nopeasti kuluvasta ajasta.