Tyttö, joka joi kuuta on fantasiaromaani maagisesta maasta ja nuoresta tytöstä nimeltä Luna, joka ei ole tietoinen kasvavista voimistaan kuunvalon juomisesta vauvana. Kaikenikäiset oppilaat nauttivat tästä kauniisti kerrotusta, jännittävästä ja maagisesta matkasta, jonka teemoja ovat ystävällisyys ja julmuus, toivo ja epätoivo sekä rakkauden tärkeys ennen kaikkea.
Opiskelijat voivat seurata romaanissa olevia eri teemoja, symboleja ja motiiveja ja luoda hämähäkkikartan, joka merkitsee, määrittelee ja havainnollistaa niitä.
Kuvakäsikirjoitus Teksti
SOHA
Pelko ja hallinto
Sumu, verhot, auringonpaiste
Suon on symboli luomiseen. Se on kaiken elämän alku ja myös minne mennään, kun heidän elämänsä on päättynyt. Glerk sanoo: "Alussa oli suo. Ja suo peitti maailman ja suo oli maailma ja maailma oli suo."
Protektoraatin kyläläiset pelkäävät niin noitaa, että he ovat valmiita uhraamaan omansa joka vuosi kylän pelastamiseksi. "Uhraa yksi tai uhraa kaikki. Se on maailman tapa. Emme voisi muuttaa sitä, jos yritämme." Tällä tavoin vanhimmat ja sisar Ignatia hallitsevat ihmisiä pitämällä heitä jatkuvassa pelon tilassa. A
Protektoraatti on jatkuvasti sameaa, harmaata ja pimeää. Kansalaiset ovat täynnä surua ja tuntevat itsensä toivottomiksi. He eivät ymmärrä, että epätoivo on hyödyllinen vanhimmille ja sisar Ignatialle, jotka tekevät kaikkensa pitääkseen kansalaiset toivon ja ilon tyhjinä. Kun Antain ja Ethyne menevät naimisiin ja ovat saamassa lapsen, heidän toiveikkonsa alkaa tuoda aurinkoa ja valoa protektoraattiin.